Näin kai sitä aloitetaan sitten. Tämä toinen odotus on mennyt niin omalla painollaan, eikä siihen ole ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota, että pakko on jotain tehdä! Ihan jo muistiksi itsellekin.

Elämä koostuu tällä hetkellä kahdesta asiasta: opiskelusta ja esikoisen (1,5v.) kanssa olemisesta (tai perheen, kuuluuhan siihen tuo mieskin :) ).Päivisin olen yliopistolla ja iltapäivästä lähtien pojan kanssa, kunnes hän käy nukkumaan ja sitten voikin taas keskittyä opiskeluun. Mahavauva on ajatuksissa koko ajan, mutta liian vähän ehdin keskittymään häneen.

Vointi tähän asti on ollut hyvä. Alussa oli tiukkaa etomista, mutta sekin meni nopeasti ohi, eikä sen jälkeen olekaan ollut mitään oireita. Selkäkään ei tällä kertaa ole ollut kipeä! Poikaa pitää kannella koko ajan ja se alkaa olla jo hieman raskasta. Mutta katsotaan nyt, miten se etenee.

Vauvaa odotamme innolla, mutta itse ainakin myös vähän jännittynein tuntein. Miten sitä ollaan kahden lapsen kanssa? Esikoinen vaatii paljon huomiota ja on tottunut sitä myös saamaan ja sitten on se vauva, joka tulee tarvitsemaan paljon. Yhtä paljoa en varmasti pysty antamaan, kuin mitä esikoisen kanssa, kun kaikkiin hänen pinimpiinkin inahduksiin vastattiin, eikä hänen ole tarvinnut juurikaan odotella. Uskon kyllä, että hyvin meillä menee. Kaikki käytännön asiat jännittää, mutta se on kai ihan normaalia. Sittenpähän sen näkee.

Meille on veikattu (vahvasti), että mahassa on tyttö. Nyt kun sen tietää, niin sitä asennoituu tyttöön. En silti pety, vaikka vauva olisikin poika. Pienet pojat on todistettavasti ihania

Viikkoja on ehtinyt kertyä jo 28+2 ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan mitään odotuksesta. Liikkeet ovat tuntuneet n. viikosta 18 asti. Samoihin aikoihin, kun pojastakin aikanaan. Odottelin niitä aiemmin, mutta istukka on etuseinämässä ja ilmeisesti vaimentaa liikkeitä enemmän. Ei sitä kyllä enää huomaa! Varsinainen myllertäjä on tämä tiitiäinen. Maha kasvaa samaa vauhtia, kuin edellisessäkin raskaudessa, eli saman kokoista vauvaa odotellaan. Toivottavasti menee nytkin yli sen kolmen kilon.

En oikeastaan tiedä, mitä tältä blogilta haluan. Ehkä enimmäkseen haluan, että olen kirjoittanut jotain edes ylös, kun en niitä kuitenkaan enää jälkikäteen muista. Ehkä jatkan vauvablogia sitten, kun vauva syntyy, kuka tietää.